Kantaatin aloittava evankeliumiteksti on aika hurja: "Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle." (Joh. 16: 2) Basson ja tenorin tummasävyistä duettoa säestävät oboet. Kuoro yhtyy jakeen loppupuoleen. Sanaa tötet, surmaa, Bach värittää kromaattisin sävelkuluin.
Sitten seuraa madrigaalityylinen alttoaaria, jossa kerrotaan kristittyjen, tosi opetuslasten, kohtaavan kärsimystä, hyljeksintää ja tuskaa. Seuraava koraali jatkaa samoilla linjoilla. "Der schale Weg ist trübsalvoll", kaita tie on kärsimyksentäyteinen. Tenoria säestää pelkkä basso continuo, ja vaikka tekstissä puhutaan kärsimyksestä, koraali henkii pikemminkin luottamusta.
Synkistä sävyistä päästään oikeastaan vasta kuudennessa osassa, sopraanoaariassa Es ist und bleibt der Christen Trost, kristityn lohtuna on ja pysyy, että Jumala suojelee kirkkoaan (alkaa kohdasta 11'05).
Loppukoraali on Heinrich Isaacin (n. 1450-1517) kirjoittama Innsbruck, ich muss dich lassen. Sama melodia kuullaan ainakin kolmessa kantaatissa ja Johannes- ja Matteus-passiossa.
Koska kantaatti In allen meinen Taten BWV 97 pohjautuu edellisen kantaatin päättävään sävelmään, otetaan se tähän väliin, vaikka nyt ei noudatetakaan kronologiaa. Vuonna 1734 kirjoitetun kantaatin teksti on Paul Flemingin koraalista, mutta kantaatin käyttötarkoituksesta on vain arvauksia, kuten häihin.
Ensimmäinen säkeistö on muodoltaan ranskalainen alkusoitto, ja sen reipas optimismi tuo mieleen saman vuoden lopulla esitetyn jouluoratorion. Rudolf Lutz kokoonpanoineen on noussut omassa rankkauksessani ihan sinne top-vitosen nurkille.
Koraali henkii luottamusta siihen, että Jumala tietää kyllä, mikä on minulle parasta. "Ich nehm es, wie ers gibet", otan sen, mitä hän [Jumala] antaa, sanotaan kolmannessa säkeistössä. "Es gehe, wie es gehe", asiat menee niin kuin ne menee, sanoo laulaja yhdeksännessä säkeistössä, jonka sanat kuultiin myös kantaatin BWV 44 päätösosassa. Runoilija-fyysikko Fleming on kirjoittanut virren 1633 juuri ennen Moskovan-matkaa. Paluumatkalla 1634 Fleming kävi muuten Tallinnassa (eli oikeastaan Suomessa, sillä tuohon aikaan Tallinna kuului Ruotsiin ja Ruotsi puolestaan oli osa Suomea) ja parin vuoden päästä hän lähti Persiaan. Reissumiehiä toisin kuin Bach.
Tällä sivulla on vähän avattu sitä, miten Bach kätkee koraalimelodiaa aarioihin.
BWV 183:n runollinen osa on Mariane von Zieglerin käsialaa. Vaikka teoksen avaava evankeliumiteksti on sama kuin kantaatissa BWV 44, nyt ei lähdetä liikkeelle isolla kuorojohdannnolla, vaan muutaman tahdin bassoresitatiivilla. Eroon joutumista, Bann, Bach kuvaa suurella intervallilla ja sanan tötet Bach maalaa alaspäisellä vähennetyllä septimisoinnulla.
Tenoriaariassa solistista roolia saa myös violoncello piccolo, josta oli puhetta eräässä aiemmassa merkinnässä. Kolmas osa on resitatiivi accompagnato, eli siinä on säestäviä soittimia - itse asiassa koko joukko: kaksi oboe d'amorea, kaksi oboe da cacciaa ja jouset. Resitatiivia leimaa ich bin bereit -motiivi.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti