Kantaattisykli: pääsiäissunnuntai

Kristus nousi kuolleista! Mutta eipä innostuta liikaa.

Protestanttisessa hengellisessä ilmastossa pääsiäisenä keskitytään enemmän passioihin, ristin teologiaan ja Jumalan selkäpuoleen kuin ylösnousemuksen riemuun. Silloinkin, kun iloitaan kuoleman voittaneesta Kristuksesta, ollaan esimerkiksi e-mollissa, jota teoreetikko Johann Matthesonin mukaan ”voidaan tuskin luonnehtia iloiseksi”.

Christ lag in Todes Banden BWV 4 on yksi alle tusinasta Bachin kantaatteja, jonka teksti pohjautuu pelkästään koraaliin. Lutherin pääsiäisvirsi löytyy suomalaisesta virsikirjasta nimellä Kuoleman kahleet murtanut (VK 96). Kirjoitin tästä kantaatista myös viime keväänä. Kantaatin ilo on vakavaa, sisäänpäinkääntynyttä, mietiskelevää. Jouluaamun ilo on tyyten toisenlaista.

Kantaatti lienee syntynyt 1707, jolloin säveltäjä oli vasta 22-vuotias. Seitsenosainen teos alkaa lyhyellä soitinjohdannolla, kuten useimmat Bachin varhaiset kantaatit. Sen jälkeen Bach rakentaa symmetrisen musiikkitemppelin: alkuun, keskelle ja loppuun hän sijoittaa kuoro-osan, toinen ja kuudes osa ovat duettoja, kolmas ja viides sooloaarioita.

Jokaisen osan tekstinä on säkeistö koraalista, sävelmateriaali on johdettu virren melodiasta ja sävellaji pysyy tiiviisti e-mollissa. Lopputulos ei kuitenkaan ole monotoninen, mikä osittain johtuu Bachin tavasta maalailla yksittäisiä sanoja.

Esimerkiksi ensimmäisen säkeistön sanalle fröchlich, iloinen, Bach kirjoittaa nopean kuvion. Kolmannen säkeistön sanan nichts, ei mitään, jälkeen musiikki katkeaa hetkeksi kokonaan. Viidennen säkeistön sanalle Kreuz, risti, Bach kirjoittaa paitsi ylennysmerkit eli ristit, myös ristikuvion. Samassa osassa sanalla dem Tode, kuolemaan, basso sukeltaa hurjan intervallin (vähennetty duodesiimi) alas.

Myös tempot vaihtelevat. Sinfonia on hidas, ensimmäinen säkeistö nopea. Hidas toinen säkeistö laskevine bassokulkuineen raahustaa synnin vallan alla. Nopeassa kolmannessa säkeistössä ”varjo vain on kuolema”. Neljäs säkeistö on nopea, viides hidas, kuudes kohtuullisen nopea. Viimeinen säkeistö on Bachille tyypillisesti konstailematonta neliäänistä koraalisatsia.

Teos on harvoja nuoruudenkantaatteja, joihin säveltäjä itse näyttää olleen tyytyväinen vielä vuosikymmenten kuluttua. Bach kelpuutti sen osaksi Leipzigin kantaattivuosikertoja. Ja onhan tämä todellinen helmi.

Tykkään Gesualdo Consortin kevyestä soinnista, niin annetaan heidän tulkita. Laitetaanpa myös sanat tähän, niin on kivempi seurata.

1. Sinfonia 

2. Christ lag in Todes Banden
Für unsre Sünd gegeben,
Er ist wieder erstanden
Und hat uns bracht das Leben;
Des wir sollen fröchlich sein,
Gott loben und ihm dankbar sein
Und singen halleluja, halleluja.

3. Den Tod niemand zwingen kunnt
Bei allen Menschenkindern;
Das macht alles unsre Sünd,
Kein Unschuld war zu finden.
Davon kam der Tod so bald
Und nahm über uns Gewalt,
Hielt uns in seinem Reich gefangen. Halleluja.

4. Jesus Christus, Gottes Sohn,
An unser Statt ist kommen
Und hat die Sünde weggetan,
Damit dem Tod genommen
All sein Recht und sein Gewalt;
Da bleibet nichts denn Tods Gestalt,
Den Stachel hat er verloren. Halleluja.

5. Es war ein wunderlicher Krieg,
Da Tod und Leben rungen,
Das Leben behielt den Sieg,
Es hat den Tod verschlungen.
Die Schrift hat verkündigt das,
Wie ein Tod den andern fraß,
Ein Spott aus dem Tod ist worden. Halleluja.

6. Hier ist das rechte Osterlamm,
Davon Gott hat geboten,
Das ist hoch an des Kreuzes Stamm
In heißer Lieb gebraten,
Das Blut zeichnet unser Tür,
Das hält der Glaub dem Tode für,
Der Würger kann uns nicht mehr schaden. Halleluja.

7. So feiern wir das hohe Fest
Mit Herzensfreud und Wonne,
Das uns der Herr erscheinen läßt.
Er ist selber die Sonne,
Der durch seiner Gnaden Glanz
Erleuchtet unsre Herzen ganz,
Der Sünden Nacht ist verschwunden. Halleluja.

8. Wir essen und leben wohl
In rechten Osterfladen,
Der alte Sauerteig nicht soll
Sein bei dem Wort der Gnaden,
Christus will die Koste sein
Und speisen die Seel allein,
Der Glaub will keins andern leben. Halleluja. 

1. Sinfonia

2. Kuoleman kahleet murtanut
on Kristus voitollansa,
elämän portin aukaissut
haudasta noustessansa.
Siis nyt kaikki riemuitkaa,
Herraa kunnioittakaa.
Hän voiton sai. Halleluja, halleluja!

3. Kuoleman valtaa vastustaa
ei kukaan voi maan päällä.
On synti saanut saastuttaa
niin tyystin kaiken täällä.
Hallinnut on kuolema,
vaan nyt hänen valtansa
on murrettu. Halleluja, halleluja!

4. Nyt Jeesus Kristus synnistä
on meidät puhdistanut.
Kuoleman valta hirveä
on voiman kadottanut.
Varjo vain on kuolema.
Kristus nousi haudasta.
Hän Herra on. Halleluja, halleluja!

5. Nyt taisteltu on loppuun jo
elämän, kuolon sota.
On noussut voiton aurinko,
kuololta taittui ota,
niin kuin lausuu Raamattu.
Kuolemalla voitettu
on kuolema. Halleluja, halleluja!

6. Pääsiäislammas viaton
on Kristus, elämämme.
Hän ristin pyhä uhri on,
pelastus synneistämme.
Veri pankaa merkiksi,
että surman enkeli
käy ohitse. Halleluja, halleluja!

7. Siis tänä riemujuhlana
nyt kaikki iloitkaamme.
Kun Jeesus nousi haudasta,
elämän mekin saamme.
Aina keskellämme on
valo armon auringon.
Pois väistyi yö. Halleluja, halleluja!

8. Oi Kristus, leipä makea,
nyt tule leiväksemme.
Pois perkaa hapantaikina,
pois saasta sydäntemme.
Anna meille itsesi
aina sielun ruoaksi,
niin elämme. Halleluja, halleluja!
(VK 96, suom. Jaakko Finno)

Kokonaan toinen on meininki kantaatissa Der Himmel lacht! Die Erde jubiliert BWV 31, joka on pitkälti vuodelta 1715. Kokoonpanossa on kuoron (ja solistien) lisäksi kolme trumpettia, patarummut, kolme oboeta, taille (ranskalainen tenorioboe), fagotti, jouset ja continuo.

Nyt on olo kuin jouluaamuna.

Salomo Franckin teksti vilisee raamattuviittauksia, mutta syystä tai toisesta tämä kantaatti ei minua puhuttele samassa mitassa kuin edellinen. Minusta ilon affekti ei ole Bachille yhtä luonteva, helppo ja vakuuttava kuin varjopuolen tunteet. Ja edellisessä virkkeessä paino on sanalla minusta. Kysymyshän on luultavasti omasta psykopatologiastani - mutta sitäkin voi kysyä, miksei tämä kantaatti tai alempana kuvailtu pääsiäisoratorio ole saaneet samanlaista suosiota kuin vaikkapa passiot?

Tuomaskuoron saundi lienee mutten jotakuinkin samanlainen kuin Bachin aikaan.

Sittenhän Bachilla on tälle suurelle pyhälle myös pääsiäisoratorio Kommt, eilet und laufet BWV 249. Trumpetit ja patarummut soivat, ja John Eliot Gardinerin esityksessä kilkattaa myös cembalo ikään kuin viitaten siihen, että ollaan lähellä maallisen musiikin genrejä, lähinnä tietenkin oopperaa.

Tilanne pääsiäisoratoriossa on se, että hauta on tyhjä ja tilannetta ihmettelevät Jeesuksen äiti, Maria Magdalena, Maria Jaakobin äiti, Pietari ja Johannes. Juonta ei viekään eteenpäin evankelista, vaan äänessä ovat evankeliumien henkilöt. Ratkaisu on Bachille epätyypillinen.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Bach ja kuolemisen taito

”Opeta meitä ajattelemaan, että meidän tulee kuolla, jotta tulisimme ymmärtäväisiksi”, sanoo psalminkirjoittaja J. S. Bachin hautajaiskantaatissa BWV 106. Miten kuolemaan tulee suhtautua? Millainen kuolemisen taidon opettaja Bach on?

Keskiajalla mustan surman tapaiset kulkutaudit vaanivat ihmistä ja lisäsivät äkkikuoleman pelkoa. Avuksi syntyi kuolemisen taito, ars moriendi, josta kehkeytyi kokonainen kirjallisuudenlaji.

Kirjoissa kerrottiin, kuinka kuolevan lähellä tuli käyttäytyä ja millaisia rukouksia tuli lukea. Kuolevalle kehotettiin esittämään joukko kysymyksiä, joihin tämän tuli vastata myöntävästi. Tällä sieluntilatutkimuksella pyrittiin varmistamaan kuolevan jumalallekelpaavuus.

Martti Luther vei reformaation hengessä kuolemisen taitoa ulkoisista rituaaleista kohti vanhurskauttamisoppia. Ihminen on armon vastaanottaja ja Jumalan sen lahjoittaja, ja tämä korostui kuolinvuoteella. Kuolevalle esitettyjen kysymysten sijaan alettiin painottaa lohdutusta ja rohkaisua. 

Bach liittyy kirkkomusiikillaan luterilaiseen perinteeseen, mutta musiikki tuo ars moriendiin väkevän lisänsä. Bach käy musiikissaan rohkeasti kohti kuolevan vihollisia, joita ovat Lutherin mukaan synti, kuolema ja helvetti.

Bachin kantaateissa helvetillä pelottelu on vähäistä, mutta synti ja etenkin kuolema saavat paljon nuottitilaa. Tämä on omiaan lisäämään kantaattien psykologista uskottavuutta.

Lutherin mukaan ainoa tosi vastaus kuolemaan on usko siihen, että Kristus on voittanut kuoleman, synnin ja helvetin. Bach, jonka kirjahyllyssä oli Lutherin kootut teokset, kulkee samoilla laduilla.

Olipa kristityn kysymys mikä hyvänsä, kantaattien vastaus kiertyy aina Jeesukseen. Patenttivastaus ei estä Bachia luotaamasta vakuuttavasti ihmismielen syvänteitä. Epätoivo, viha, kaipuu ja suru ovat osa ihmisen todellisuutta, eikä Bach – jonka ei tarvinnut kosiskella yleisöään – niitä kiellä.

Kuoleman edessä Bach luo kuvan Kristuksesta ja kiinnittää katseen häneen. Bachin kuoleva lähtee viimeiselle matkalleen luottavaisin mielin. ”Ankkuri, joka pitää, on armollisuus, jolla Jumala minua usein ilahduttaa”, laulaa basso kantaatissa BWV 56 [kantaatti alla olevalla tallenteella]. Kuolemaa kuvataan rauhan satamaksi, jossa voin vihdoin päästää irti pienen purteni peräsimestä.

Bachin kantaateissa Jeesus makeuttaa kärsimyksen karvauden, kuivaa surevan kyyneleet ja antaa lähtijälle rauhan. Katse pidetään tämän maailman ongelmien yläpuolella. Kynttilänpäivän kantaatin Ich habe genung BWV 82 avausaariassa vanhan Simeonin suulla puhuva basso sanoo, että hänellä on kyllin, kun hän on nähnyt Vapahtajan. Päätösaariassa basso kertoo iloitsevansa kuolemastaan, jonka tullessa huolet pakenevat. Lähestyvästä kuolemasta on soveliasta iloita hartaasti c-mollissa.

Monissa kantaateissa soivat kuolinkellot, joita kuvaavat soitinten pizzicatot ja staccatot. Kantaatissa Christus, der ist mein Leben BWV 95 tenori toivoo, että ”ah, lyö toki pian, autuas hetki”. Aaria on kirjoitettu korkeaan rekisteriin ja tenorin täytyy ponnistella saadakseen esitettyä toiveensa. Oboe d'amoret tuovat D-duurissa hypähtelevään aariaan kaipuuta.

Kantaatissa BWV 161 altto pyytää, että viime hetki löisi jo. Sävy on myönteinen, jopa innostunut, ja kuulija miettii, oliko Bach lapsellisenkin ihastunut kuolinkelloefektiin.

Bachille kuolema ei ole pimeys, vaan valo; se ei ole seinä, se on ovi. Kadotustuomiota ei ole niille, jotka ovat Kristuksessa, lauletaan Roomalaiskirjeen sanoja hautajaismotetissa Jesu, meine Freude BWV 227. Siksi kuolemalle ei ole sävellajia.

Bachille kuolema on unen veli, kuten kantaatin BWV 56 loppukoraalissa lauletaan – ja jälleen c-mollissa. Näky on lohdullinen: vasta herättyään tietää nukahtaneensa, ja jos herää, kaikki on hyvin. Ellei herää, mitään hätää ei ole.

Psykiatri Elisabeth Kübler-Ross esitteli kirjassaan vuonna 1969 kuoleman kohtaamisen suruprosessin viisi vaihetta. Ensimmäinen vaihe on kieltäminen ja eristäytyminen, toinen viha, kolmas kaupankäynti ja neljäs masennus.

Bachin musiikista voi löytää Kübler-Rossin kuvaamia vaiheita. Matteus-passion kuoro Sind Blitze, sind Donner uhkuu pyhää vihaa. Tenori vaikuttaa masentuneelta kantaatin BWV 13 avaavassa aariassa Meine Säufzer, meine Tränen können nicht zu zählen sein, huokauksiani ja kyyneleitäni ei voi laskea.

Kübler-Rossin viides vaihe, tyytyminen, on Bachin musiikkiteologian kovaa ydintä. Tyytymiseen Bach tarttui jo 22-vuotiaana, kun hän sävelsi hautajaiskantaatin BWV 106. Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit, Jumalan aika on kaikkein paras aika, lauletaan valoisassa alkukuorossa.

Tyytymisen teema kulkee läpi Bachin kantaattituotannon. Sellaisia koraaleita kuin Was mein Gott will, das gscheh allzeit, mitä Jumalani tahtoo, tapahtukoon aina, ja Herr, wie du willt, so schicks mit mir, Herra, mitä tahtonet, käyköön minulle, löytyy kantaateista ja passioista.

Bach ymmärtää ihmisen pyristelyä vääjäämättömän edessä ja antaa asialle paljon tilaa. Bach ymmärtää, ettei väistämätöntä hyväksytä yhden kahdeksasosatauon aikana, kuten tapahtuu Matteus-passiossa, kun Jeesus tyytyy Getsemanessa Isänsä tahtoon. Siihen voi mennä loppuikä.

”Hartaassa musiikissa Jumala on aina armossaan läsnä”, Bach kirjoitti Raamattunsa marginaaliin. Aivotutkijat puhuvat musiikin vaikutuksista hormonituotantoon, sykkeeseen ja verenpaineeseen. Bachille lohdutuksessa on vahvasti mukana tuonpuoleinen, jota musiikki heijastaa.

Ihmiset pelkäävät kuolemassa kipua ja yksin jäämistä. Musiikki voi tarjota kuolevalle apua molempiin: Kun kuulemme miellyttävää musiikkia, elimistö tuottaa endorfiinia, joka toimii kipulääkkeen tavoin. Lisäksi tunnemme olevamme jonkun kanssa. Tätä selitetään sillä, että musiikki saa aivot tuottamaan oksitosiinia ja vasopressiiniä, hormoneita, jotka liittävät meidät toisiimme.

Bachille tuo joku on Jeesus. Jeesus on suhde, jossa voi levätä ja tulla hyväksytyksi, Jeesus on syli ja kohtu.

Komm, Jesu, komm, tule, Jeesus, tule, pyydetään motetissa BWV 229. Bachin luterilaisessa musiikkiteologiassa kuolevan ei tarvitse tehdä mitään tai mennä mihinkään. Jeesus on se, joka tulee hänen luokseen ja uskovan tehtäväksi jää levätä armossa.

Eikö tässä motetissa muuten ole Bachille harvinaista omakohtaisuutta? Onko säveltäjä ehkä menettänyt rakkaan ihmisen? Vai puhuuko hän itsestään: Ich sehne mich nach deinem Frieden, der saure Weg wird mir zu schwer, kaipaan rauhaasi, katkera tie käy minulle liian raskaaksi.

Musiikkia voisi hyödyntää sairaalatyössä paljon nykyistä laajemmin. Kivunlievityksen ja toipumisen edistämisen lisäksi musiikissa on valtava terapeuttinen potentiaali, mikä liittyy sen kykyyn herättää ja säädellä tunteita. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi musiikki on kulkenut mukanamme ihmiskunnan aamuhämäristä.

Musiikki lohduttaa, vahvistaa, järjestää, hoitaa ja parantaa. Modernin ajan ihminen voi perustellusti kysyä säveltäjä Michael Torken tavoin: ”Miksi tuhlata rahaa psykoterapiaan, kun voit kuunnella [Bachin] h-molli-messua?”

Kun kuuntelen vaikkapa h-molli-messun surullista Crucifixus-osaa, en joudu surun valtaan. Musiikki auttaa tunnistamaan elämän lohduttomuuden, mutta se tuo siihen samalla lohtua. Musiikki auttaa luomaan yhteyden omaan suruuni ja vakuuttaa, etten ole yksin suruni kanssa. Musiikki on kanssani. 

Topi Linjama
Kirjoittaja on joensuulainen musiikkitieteilijä, joka viimeistelee kirjaa Bachin Matteus-passiosta
Kirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 17.4.2019

Kantaattisykli: palmusunnuntai

Bach sävelsi kantaatin palmusunnuntaille 1714, joka sattui olemaan myös Marian ilmestyspäivä. Niinpä säveltäjä käytti kantaattia Himmelskönig, sei willkommen BWV 182 myöhemmin Leipzigissa Marian ilmestyspäivän musiikkina.

Teksti on todennäköisesti Weimarin hovirunoilija Salomon Franckin kynästä. Kantaatista löytyy Hans-Christian Danielin suomennos Sibelius-Akatemian Laura-tietokannasta.

Kantaatti alkaa Weimarin-kantaateille tyypilliseen tapaan soitinosalla, jossa tällä kertaa viulu ja nokkahuilu keskustelevat kepeään sävyyn pisteellisissä rytmeissä. Jotkut (mutta en minä) yhdistävät tämän osan ranskalaiseen alkusoittoon.

Alkukuorossa toivotetaan Taivaankuningas tervetulleeksi, mikä tietenkin viittaa palmusunnuntain evankeliumitekstiin. Viesti on selkeä, samoin sävellaji G-duuri.

Kolmas osa on resitatiivi, jossa vox Christi laulaa psalmin sanoja: "Nyt olen tullut, Herra. Kirjaan on kirjoitettu, mitä minun pitää tehdä. Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi." (Ps. 40:7-8) Sitten seuraa kolme aariaa, aaria bassolle, altolle ja tenorille.

Nokkahuilu näyttää jääneen Bachin elinaikana pikku hiljaa pois soitinvalikoimasta. Varhaisemmissa kantaateissa se on vielä mukana melko usein, mutta Leipzigin kantaateissa sitä kuulee yhä harvemmin. Alttoaariaan Leget euch dem Heiland unter - jossa kehotetaan pukeutumaan uskon tahrattomaan pukuun - puhdasääninen nokkis sopii erinomaisesti. Hellät alaspäiset melodiakulut kuvaavat nöyrtymistä rakastavan Vapahtajan edessä. A-taitteen yhdistelmä napolilainen sekstisointu plus harhalopuke on tuttu maneeri Weimarin ajalta. Palataan tähän kantaatin BWV 12 yhteydessä.

Seitsemäs osa on vakuuttava koraalifantasia Paul Stockmannin passiokoraalin Jesu, Leiden, Pein und Tot kolmannesta säkeistöstä Jesu, deine Passion. Samaa koraalia Bach hyödynsi Johannes-passiossa. Koraalifantasiassa, jota Alfred Dürr kutsuu Pachelbel-tyyppiseksi (The Cantatas of J.S. Bach, s. 261), sopraano laulaa melodiaa hitaissa aika-arvoissa, ja muut äänet alustavat sopraanon sisääntuloa koraalisäkeistä johdetuilla polyfonisilla melodioilla. Soittimet on kirjoitettu motettityyliin colla parte.

Ensimmäisen säeparin sana Freude, ilo, saa tyypillisesti ylöspäin juoksevan kuvioinnin. Sanoille Meine Seel auf Rosen geht, sieluni kävelee ruusuilla, Bach kirjoittaa synkooppikuvion ikään kuin ruusuillakävelijä ontuisi.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Delphine Galou, Topi Lehtipuu & Matteus-passio

Delphine Galou, Topi Lehtipuu, Klara Ek - nyt on spesiaali passio tulossa Helsinkiin!

Yleensä en arvioi asioita katsojamäärien kautta, mutta kun ranskalainen kontra-altto Delphine Galou laulaa youtubessa vähän Bachia ja kerää 3,7 miljoonaa katsojakertaa, sanon mielelläni, että kyllä tubessa tiedetään. Voi olla, että minä vastaan noin puolesta miljoonasta katsojakerrasta, sillä fanitan lujasti laulajan ja Les Siècles -yhtyeen toimivaa yhteispeliä ja Galoun taivaallista tulkintaa, joka läpäisee ihmisen syvyyssuunnassa. Sielu niin paljas, että siitä loistaa Jumala itse.

Je vous admire, madame Galou.

Kun Galou laulaa Bachin Matteus-passion maahan sidotut altto-osuudet Johanneksen kirkossa kiirastorstaina 18.4.2019, aion istua nenäliinoineni kirkon keskivaiheilla.

Ja entäs kapellimestari-evankelista Topi Lehtipuu. Hän on laulanut passiota lukemattomia kertoja, muun muassa Simon Rattlen johtamassa dramatisoidussa Matteus-passioesityksessä 2013. Kapellimestarin ja evankelistan roolien yhdistäminen on kova homma, jonka on aiemmin tehnyt esimerkiksi Peter Schreier.

Evankelistan rooli on raskas, koska se viipyy niin paljon ylärekisterissä. Useinkin käydään korkealla b:llä, mutta vain kerran evankelista kiipeää yksiviivaiselle h:lle, tilanteessa, jossa Pietari on kieltänyt Jeesuksen kolmesti ja hän ging heraus, meni ulos.

Passion rakkaudentäyteisistä (eros: Ich will dir mein Herze schenken, & agape: Aus Liebe will mein Heiland sterben) sopraanoaarioista vastaa ruotsalaisdaami Klara Ek. Hänen kapasiteetistaan saa käsitystä, kun kuuntelee Pergolesin Stabat materia, jota hän laulaa yhdessä kontratenori Andreas Schollin kanssa.

Jeesuksen roolin laulaa Juha Kotilainen, joka ei hänkään ole ensimmäistä kertaa passiota tekemässä. Muutama vuosi sitten Kotilainen lauloi Jeesuksen roolin Helsingin tuomiokirkossa, kuten tästä Cantores Minores -kuoron odotuksentäyteisestä trailerista käy ilmi.

Sitä joskus mietin, että Jeesus ei ole ihan simppeli rooli. Johanneksen evankeliumin Jeesus on välillä ärsyttävänkin tietoinen siitä, mitä tulee tapahtumaan; hän katsoo itseään yläpuolelta. Matteuksen Jeesus on enemmän ihmisenkaltainen; hänessä on enemmän lihaa ja verta. Matteus-passion Jeesus ei mielestäni saa olla liian itsevarma, mahtipontinen tai melodramaattinen.

Luulen, ettei edes kokeneen laulajan ole aivan helppoa esittää ihmistä ja Jumalaa.

Tenoriaariat hoitelee portugalilainen Fernando Guimarães. Häneltä löytyy maistiaiseksi kauniisti kaartuva tulkinta Johannes-passion niin sanotusta sateenkaariaariasta Erwäge, wie sein blutgefärbter Rücken. Kuulostaa hyvältä tenorivalinnalta.

Bassoaariat laulaa baritoni Aarne Pelkonen, jonka ura on ollut hyvässä nosteessa viime vuosina. Laitetaanpa Pelkoselta malliksi liediä. Basso on sikäli merkittävä, että hän saa laulettavakseen passion viimeisen aarian Mache dich, mein Herze, rein. Siinä on ylipapillista ylevyyttä. Vaativa on myös aaria Komm, süßes Kreuz, jossa on Bachille(kin) harvinaislaatuisen syvää kontemplaatiota.

Orkesterina on Suomalainen barokkiorkesteri, kuoroina Suomen laulu - joka tekee passiota 92. kertaa - CandoMini, Helsingin konservatorion nuoret laulajat sekä Kannelkellot.

***

Mikä teos Matteus-passio oikein on? Länsimaisen taidemusiikin korkeimpia huippuja, ooppera ilman näyttämöä, musiikkisaarna ja Bachin laajin teos. Olen kirjoittanut passiosta tähän blogiin ja vähän muuallekin, ja kokoan alle muutaman linkin ja huomion.

Pari vuotta sitten kirjoitin Kotimaahan esseen, jossa väitin, että Bachin terveessä ihmiskuvassa hyvä ja paha kietoutuvat toisiinsa kuin fuugan teemat. Yhä olen sitä mieltä, että passion suurin voima on sen rehellisessä, ketään kosiskelemattomassa ihmiskuvassa.

Alkukuorossa erityisen kiinnostavaa on sen kaksinapaisuus: kuorosatsi etenee e-mollissa, mutta sen ylle nousee koraali G-duurissa. Lukuisista musiikinretorisista keinoista tartuin syksyllä taukoon, affekteista puolestaan suruun, joka ilmenee passiossakin kyynelvirtoina. Ensimmäisen osan loppupuolen kuorokohtauksessa Bach virittää harmonisen jännitteen äärimmilleen.

Matteus-passion koraaleista tärkein on O Haupt voll Blut und Wunden, joka kuullaan viisi kertaa. Bach piti tästä sävelmästä ja käytti sitä muun muassa upeassa kantaatissa Komm, du süße Todesstunde BWV 161. Kolmesti kuullaan Johann Crügerin sävelmä Herzliebster Jesu.

Passion loppu ei ole valoisa. Yleensä molliterssi siivotaan duuriin loppusoinnussa, mutta Matteus-passion loppukuoro päättyy mollisointuun, jota kirpeyttää 7_8 pidätys tai appogiatura. Mollisointu on ihmisen aluetta, duurisointu viittaa Jumalaan. Loppukuorossa jäädään ihmisen alueelle, sillä ylösnousemusta ei vielä ole.

Topi Linjama
Matteus-passio Helsingin Johanneksen kirkossa to 18.4.2019 klo 19

Johannes-passio Alajärven & Helsingin Kallion kirkossa

Äitini, joka on haudattu Alajärven kirkkomaahan, piti Bachista. Jos hän eläisi, hän kenties menisi Alajärven kirkkoon palmusunnuntaina 14.4.2019 hyvissä ajoin ennen kuin siellä kello 16 alkaa Johannes-passio.

Johannes-passio Alajärvellä - ennenkuulumatonta!

C.L.Engelin suunnittelema Alajärven puinen ristikirkko valmistui 1836. Sotkamon urkutehtaan rakentamat urut ovat vuodelta 2012 ja niissä on 28 äänikertaa.

Tämän kulttuuriteon taustalla on Kallion seurakunnan kanttori Tommi Niskala, Alajärven lahja Suomen musiikkielämälle.

Niskala johtaa Kallion kantaattikuoroa, orkesterina on barokkiyhtye Galantina. Evankelistana on tenori Timo Kiiskinen ja Jeesuksen roolin laulaa basso Jari Parviainen (joka on muuten levyttänyt mm. harvinaisia Heino Kasken yksinlauluja). Lisäksi solistikaartissa ovat sopraano Johanna Isokoski, kontratenori Teppo Lampela, basso Sampo Haapaniemi ja tenorina Tommi Niskala.

Johannes-passio - mitä se on?

Leipzigin Tuomas-kanttoriksi 1723 valittu Johann Sebastian Bach (1685-1750) paneutui tehtäväänsä ennennäkemättömällä taidolla ja pieteetillä. Alusta alkaen hän otti asiakseen säveltää kantaatin jokaiselle pyhäpäivälle. Suuren paaston aikana Leipzigissa pidättäydyttiin monen muun ilon lisäksi musiikista, minkä vuoksi Bachille jäi aikaa paneutua pääsiäismusiikin säveltämiseen.

Protestanttisessa Saksassa pääsiäismusiikki merkitsi paneutumista Jeesuksen kärsimystiehen. Bachin Johannes-passio liittyy pitkään passioperinteeseen, mutta Bachin musiikin draama ja jännite nostavat passion reilusti aikalaisteosten yläpuolelle. En mitenkään halua vähätellä esimerkiksi Telemannin passiota Brockesin tekstiin, mutta onhan siinä Bachiin verrattuna paljon vähemmän ulottuvuuksia. Kuunteluvinkkinä aaria Eilt ihr angefocht'nen Seelen, joka löytyy sekä oopperamies Telemannin että kirkonmies Bachin passiosta.

Johannes-passion sanat löytyvät suomenkielisinä Sibelius-Akatemian mainiosta Laura-tietokannasta.

Varoitus: seuraava jakso sisältää juonipaljastuksia!

Johannes-passiossa on kolmen kerroksen tekstiä.

Ensimmäisen tekstikerroksen muodostaa draama, juoni. Sitä vie rivakasti eteenpäin evankelista Johannes (Joh. 18-19), mutta se ei Bachille aivan riitä: hän ottaa lisäksi Matteukselta musiikillisesti kiitolliset kohtaukset, jossa Pietari puhkeaa kyyneliin, sekä kohdan, jossa Jeesuksen kuolemaa seuraa maanjäristys. Evankeliumin tulkitsemiseen tarvitaan joukko solisteja sekä kuoro, joka laulaa joukkokohtaukset.

Tarinan juoni on lyhyesti se, että Jumala kuolee, mutta pysyy silti tilanteen herrana (tai Herrana, jos niin halutaan sanoa).

Toisen tekstikerroksen muodostaa aarioiden, ariosot ja vapaiden kuoro-osuuksien runolliset tekstit, joiden kaikkia kirjoittajia ei tunneta. Aariat antavat kuulijalle tilaisuuden mietiskellä evankeliumin tapahtumia. Johannes-passiossa tätä lyyristä ainesta on vähemmän kuin Matteus-passiossa, mistä syystä Johannes on dramaattisempi ja nopeatempoisempi kuin Matteus.

Aarioita on passiossa kahdeksan ja ariosoja kaksi. Vapaita kuoroja kaksi, toinen alussa, toinen lopussa.

Kolmannen tekstikerroksen muodostavat koraalit. Ne olivat Leipzigin Nikolainkirkkoon pitkänäperjantaina 1724 kokoontuneelle seurakunnalle tuttuja; ne toivat passioon mukaan yhteisöllisen hartaudenharjoittamisen tason.

Viisi tärppiä

Alkukuoro. Johannes-passion kuoro-osille tyypilliset 16-osakuviot vellovat alkukuorossa kuin levoton ihmisjoukko. Alkukuorossa avataan puheyhteys Jumalan suuntaan: Herr, unser Herrscher, dessen Ruhm in allen Landen herrlich ist! Herra, meidän Herramme, jonka kunnia on suuri kaikissa maissa! Alkusanat viittaavat Psalmiin kahdeksan.

Tenoriaaria Ach, mein Sinn. Sen jälkeen, kun Pietari on kieltänyt Jeesuksen, kuullaan tenorin katumusaaria, joka on sävyltään tyyten toisenlainen kuin Matteus-passion vastaava aaria Erbarme dich. Katumus painaa pään alas - tenorin sävelkulut ovat laskevia. Johannes-passion katuja ei ole Pietari, basso, vaan minä tai sinä, jotka kadumme jotakin eeppistä möhläystämme.

Bassoaaria Mein teurer Heiland. Minusta tässä aariassa on Johanneksen evankeliumin henkeä, jossa tapahtumia katsotaan hieman yläpuolelta. Laulajat ja kuulijat tietävät, että kaikki päättyy lopulta hyvin: Kristus on voittava kuoleman ja ansaitseva meille ikuisen elämän. Bach kietoo yhteen aarian ja koraalin, jolloin yksilön kokemus ikään kuin jaetaan yhteisöllisesti.

Aaria Zerfliesse, mein Herze. Vuodata, sydän, kyynelvirtoja, sillä Jeesuksesi on kuollut. Alarekisterissä jauhaa basso continuo, joka sitoo tapahtumat kuoleman maahan. Ylärekisterissä huilut ja sopraano, joka laulaa Bachilla enkelin roolit. Keskialueen jahtioboet naukuvat kauhua ja lohtua. Tot, kuolema, pysäyttää laulajan fermaatille. Nancy Argenta ja John Eliot Gardiner, olkaa hyvät.

Loppukoraali. Teos loppuu lohduttavaan koraaliin Ach Herr, lass dein lieb' Engelein. Matteus-passion synkkä loppu on ehkä realistisempi, mutta Johannes-passion päättävän koraalin pyyntö - Herr Jesu Christ, erhöre mich! - nostaa aina silmiin puhdistavat vedet.

Topi Linjama

J.S.Bachin Johannes-passio Alajärven kirkossa 14.4.2019 klo 16 ja Helsingin Kallion kirkossa 16.4.2019 klo 19

Kantaattisykli: oculi, kolmas paastonajan sunnuntai & Marian ilmestyspäivä

Bachin ensimmäinen soolokantaatti Widerstehe doch der Sünde BWV 54 on sävelletty Weimarissa aikavälillä 1711-14. Alttokantaatti on Bachin suppeimpia: siinä on vain kaksi aariaa ja niitä yhdistävä resitatiivi. Soitinrepertoaariin kuuluvat vain jouset ja basso continuo.

Avausaariassa kehotetaan vastustamaan syntiä, joka sekoittaa ja myrkyttää. Nykivä poljento tuntuu viittaavan vastustamiseen. Bach valikoi synti-teemaan rohkeita harmonioita, sillä heti alussa tarjoillaan Es-urkupisteen päälle rakennettu dominanttiseptimisointu B7 ja kolmannessa tahdissa saman urkupisteen päällä on Bm7.

Bachin sointurakennelmia sopii verrata samoilta ajoilta olevaan adventtikantaatin BWV 61 resitatiiviin Siehe, siehe, jonka tahdissa 3 urkupisteen päälle on kasattu vähennetty septimisointu, johon urkupiste ei kuulu.

Minusta näyttää siltä, että Bachin harmoniset kokeilut sijoittuvat Weimarin-Köthenin vuosiin. Harmonisten seikkailujen ääripiste voisi olla urkufantasia g-molli BWV 542, joka lienee samoilta Köthenin vuosilta, jolloin syntyi Das Wohltemperierte Klavier I. Fantasian kromatiikasta ei ole kauhean pitkä askel Chopiniin, Lisztiin ja Wagneriin.

Urkupisteellä voidaan tuoda pysyvyyttä ja tonaalista vakautta - ajatellaan vaikkapa Chopinin preludia op 28 / 15 - mutta aina sen vaikutus ei suinkaan ole rauhoittava. Esimerkiksi Vivaldin konsertossa neljälle viululle, jonka Bach sovitti neljälle cembalolle, pysytellään diskantissa dominanttiurkupisteellä, ja vaikutus on yhtä rauhoittava kuin Schubertin laulussa Erlkönig.

Evankelista Luukas kertoo, että neitsyt Marialle ilmestyi enkeli, joka ilmoitti, että Maria on saava lapsen. 25.3. oli Suomessa pyhäpäivä vuoteen 1954.

Koraalikantaattivuosikerran viimeinen kantaatti on Wie schön leuchtet der Morgenstern BWV 1 on sävelletty Marian ilmestyspäivälle 1725. Philipp Nikolain virsi assosioituu lähinnä ensimmäiseen adventtiin.

Aamutähti viittaa Jeesukseen, jota Ilmestyskirja kutsuu "kirkkaaksi aamutähdeksi" (Ilm. 22:16). Koraalin sanat pohjautuvat Psalmin 45 mystiseen häälauluun. Luterilaisesta virsikirjasta Nikolain virsi löytyy numerona 43. Kuudennessa säkeistössä juhlitaan ja siellä kaikuu musiikki. Niinpä Bach kirjoittaa kokoonpanoon kaksi käyrätorvea ja kaksi oboe da cacciaa.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: hautajaiskantaatti BWV 157

Millainen Bach on ars moriendin, kuolemisen taidon, opettajana? Kuolemisen taito kehittyi myöhäiskeskiajalla omaksi kirjallisuudenlajikseen, jossa neuvottiin, kuinka kuoleva on saava autuaan kuoleman. Otetaan muutama poiminta ars morendista: Kuolevalle esitettiin kysymyksiä joihin hänen tuli vastata myöntävästi (eli eräänlainen sieluntilatutkimus). Kuolevaa lohdutettiin, hänen kanssaan rukoiltiin, hänelle tarjottiin viimeinen ateria. Kirjoissa kerrottiin, kuinka kuolevan vuoteen äärellä sopi käyttäytyä. Ylipäänsä ars morendi korosti kuolinhetken merkitystä: sen perusteella voitiin sanoa yhtä ja toista ihmisen iankaikkisuusosasta.

Luther käänsi fokuksen vanhurskauttamisoppiin ja hypoteesini on, että luterilainen-Bach noudatteli tässäkin suhteessa Lutherin teologiaa. Otetaan tarkastelun kohteeksi hautajaiskantaatti Ich lasse dich nicht, du segnest mich denn BWV 157, jota sivusin jo kynttilänpäivän yhteydessä mutta jonka tarkempi perkaus jäi tekemättä.

Kirkkovuosi soi -sivustolla ehdotetaan, että kantaatti sopii teemaltaan myös toiselle paastonajan sunnuntaille, joten käyn sitä läpi nyt, vaikka Leipzigissa olikin meneillään tempus clausum, suljettu aika, jolloin ei esitetty kantaatteja.

Kantaatti on sävelletty 75-vuotiaana kuolleen hovineuvonantaja Johann Christopf von Ponickaun hautajaisiin syksyllä 1726, kertoo Alfred Dürr. Päärooli on tenori- ja bassosolisteilla. Kuoroa tarvitaan vain loppukoraaliin. Soitinnus on perus-Bachia: jouset, traverso, oboe d'amore ja basso continuo.

Ensimmäisen osan teksti on vanhasta testamentista enkelin kanssa painineelta Jaakobilta: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." (1 Moos 32:26) Sävellaji on dramaattinen b-molli, sama, jossa Jeesus huutaa viimeiset sanat Matteus-passiossa.

Toinen osa on fis-molli-tenoriaaria, jossa roolia saa oboe d'amore. Tenori lupaa, ettei hylkää Jeesusta, vaan viipyy hänessä, kunnes näkee hänen siunaavat ja lohduttavat kasvonsa. Bach luo kuolevan silmien eteen kuvan armahtavasta Kristuksesta, mikä on linjassa Lutherin ars morendin kanssa.

Kolmas osa on resitatiivi, jossa tenori sanoo, että vaivassa ja surussa Jeesus on iloni. "Sinun siunauksesi viipyy aina luonani", tenori rukoilee, pyytää tai vakuuttaa.

Neljännessä osassa ollaan D-duurissa, koska siinä iloitaan kuolinlaatikosta (Sterbekasten) ja ollaan lähdössä karitsan häihin taivaaseen. "Komm, sanfter Tod, und führ mich fort!" Tule, lempeä kuolema ja johda minut pois. Lempeys viittaa nähdäkseni kuolemaan, jonka saapumiseen voidaan valmistautua. Äkkikuolemaa pidettiin ikävänä vieraana Lutherinkin aikaan, vaikka kuolinvuoteen seremonioiden vanhurskauttava merkitys olikin olennaisesti vähentynyt.

Eikö äkkikuolemaan muuten viittaa varhaisen hautajaiskantaatin BWV 106 kohta, jossa basso yht'äkkiä laulaa, että "bestelle dein Haus", toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman? Ehkä nuoren Bachin kokemuspiirissä oli äkkikuolemia.

Tämän osan hilpeys saa epäilemään, josko kantaatti olisi sittenkin sävelletty kynttilänpäivälle eikä hautajaisiin. Verratkaapa sävyä motettiin Komm, Jesu, komm BWV 229, joka on perussävyltään hyvin vakava, ja josta tulee väkevästi olo, että nyt on Bachilta viety läheinen ystävä.

Hautajaismotetissa Jesu, meine Freude BWV 227 huomio kiinnittyy Johann Franckin koraalin sanoihin: Laulaja tekee töitä luopuakseen kaikesta, mikä sitoo hänet maahan. Hän toivottaa tervetulleeksi hädän, kurjuuden, häpeän ja kuoleman, sillä hänellä on ilo, Jeesus. Hän toivottaa hyvää yötä maailman menolle, ylpeydelle ja loistolle.

Jesu, meine Freude keskittyy ars morendin kohtaan, jossa käsitellään kuolevan kohtaamia kiusauksia. Lutherin näkemyksen mukaan kuolevaa vaanivat epätoivo ja ylpeys. Psykiatri Elisabeth Kübler-Ross esittelee kirjassaan Raportti kuolemisesta viisi kuolevan kohtaamaa vaihetta, joista viimeinen on tyytyminen. Maallisesta irti päästäminen on osa kuolevan tyytymistä osaansa.

Viides osa on koraali Meinen Jesum laß' ich nicht, jota Bach on käyttänyt muun muassa kahdessa loppiasen jälkeisessä kantaatissa.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa